Hampurilaissämpylät

Viikonloppumättöä!

Pikaisella googletuksella löytyi lupaava ohje sämpylöihin ja hyviähän niistä tuli.
Ohje on täältä

NY Timesin hampurilaissämpylät 7-8 kpl
2,5 dl vettä
3 rkl maitoa
2 tl kuivahiivaa
2 rkl sokeria
1,5 tl suolaa
1 kananmuna
2 rkl sulatettua huoneenlämpöistä voita
8 dl vehnäjauhoja
Lisäksi
1 kananmuna +hiukan vettä voiteluun
seesaminsiemeniä koristeluun

Lämmitä maito-vesiseosta hieman, sekoita joukkoon hiiva ja sokeri. Anna seistä noin 5 minuuttia, kunnes seos alkaa kuplia. Sekoita keskenään jauhot ja suola. Lisää jauho-suola seos sekä kevyesti vatkattu kananmuna sekä voisula maitoseoksen joukkoon.
Vaivaa yleiskoneella pienellä nopeudella reilu 5 minuuttia tai käsin noin 10 minuutin ajan. Kohota taikinaa liinalla peitetyssä kulhossa noin 2 tunnin ajan (kunnes taikina on noussut kaksinkertaiseksi).

Kaada noussut taikina jauhotetulle pöydälle ja tee taikinasta varovasti  7-8 pyöreää sämpylää leivinpaperille. Kohota vedottomassa paikassa liinan alla vielä reilun tunnin ajan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen, laita uuniin vesiastia.
Voitele sämpylät muna-vesiseoksella, koristele halutessasi seesaminsiemenillä. Paista noin 15 minuutin ajan uunin keskitasossa, kunnes sämpylät ovat kauniin kullanruskeita.

Mätsäritouhuja

Hyvinkäällä oli hauska tapahtuma 29.8.15, jossa oli koirille ja hevosille match show ja pakkohan sinne oli mennä katsomaan.
Harmillisesti niitä hevosia ei kylläkään paljoa ehtinyt katselemaan, koska innostuin ilmoittamaan Texin kehään ja siinä kehän reunalla se mätsäri kuluikin.
Texille tuloksena punaisten nelonen. Vaikkei tuloksilla väliä olekaan, kunhan vain pidettiin vähän hauskaa.

Bongasin meidät toisen kuvaajan kuvistakin:

Oli siellä upeita hevosiakin näemmä:

Vielä yhteiskuva Pipasta ja Texistä näyttelytreeneissä:

Kaivuuprojektin lopetus

Apua! 
Miten osaan ollakaan kun kaivuuprojekti alkaa olla tämän vuoden osalta valmis. 

Kuvista ei taaskaan saa selvää kaivannon laajuudesta, mutta toistan itseäni kertoessa, että iso se on.

Etupihan puolelle kaivettiin myös käsin kaivanto, johon tuli uusien tulevien kaapeleiden suojaputket. Maadoituskaapelikin kaiveltiin kiemurtelemaan pihamaalle.

Mies toi kaksi muovikuutiotakin, joten nyt on loistava paikka säilöä eläimien kaurat.

Kankaat levitelty.

Kankaiden päälle olisi tarkoitus laittaa hiekkakerros ja sen päälle multa ja nurmikko.

Kaivannon pohjalla on salaojaputket.

Salaojaputkien päälle tulee paksu kerros sepeliä.

Vuoden heinät!

Jeeeeeee!
Taas kani-ihmisen suuri helpotus ja kuivaheinää hankittu vuodeksi.
Tai noin vuodeksi, pitkäksi ajaksi nyt kumminkin, tällä pienellä nykyisellä eläinmäärällä.

Vielä kun saadaan rakennettua heinien säilytyspaikalle kunnon katos niin ei nuo kaikki sateet niin paljoa aiheuta tuhoa.

Näyttelyteltan tuunausta

Näyttelyteltta kaipasi, oikein huusi, muutosta ja sen se sai.
Tosin onhan tämä vielä aika pieni muutos. 
Silti sen verran muutosta, että nyt voi sanoa hyvät tuntomerkit juuri siitä omasta teltasta kun yrittää ohjata jotakin tuttua käymään siellä teltalla.
Ennenhän puhelu on mennyt näin: "Tää on punainen Royalin teltta ja me ollaan kahden pinkin teltan välissä".
Kaikki ketkä näyttelyissä käyvät tietävät, että niitä pinkkejä ja Royalin telttoja on enemmän kuin yksi tai kaksi :D
Plus täytyyhän omalle kennelnimelle saada vähän näkyvyyttä.

Tästä se lähtee.
Aivan ensin pesin teltan ja annoin kuivua.
Seuraavaksi teksti paikoilleen:

Sitten alkaa timantointi:

Vielä edustamani rodut.
Malleina kuville olivat isovilla Tex, Pompano Texas Hold´em ja chihuahua Pippa, Shapiro´s Inopona.

Timantit loistivat kilpaa auringon kanssa, joten hieman jäivät kuvat epäselviksi pystyssä olevassa teltassa:

Kokeiltavaksi jää kuinka hyvin timantit teltassa pysyvät.
Lastenrattaissa ja -vaunuissa timantit ovat vielä pysyneet, joten toivon, että teltassakin pysyvät vaikka kangas onkin mytyssä telttakassissaan ja teltan ollessa pystyssä ovat tietenkin myös säiden armoilla.
Jos käy kumminkin niin, että timantit ropisevat pois niin toinenkin idea on jo olemassa.

Haluaisin myös teltan katossa olevat Royal Canin tekstit piiloon, joten mahdollisesti tuunaus vielä jatkuu, joskus.
En nimittäin ole innostunut mainostamaan Royalia täysin ilmaiseksi... Eihän meidän koirat kyseistä ruokaa edes syö. 
Ensin joutuu maksamaan teltasta ison hinnan ja sitten vielä ilmaiseksi mainostamaan ruokamerkkiä. Ei ole minun juttu sitten laisinkaan.
Mutta siihen aikaan kun teltan ostin ei ollut paljoakaan vaihtoehtoja. Tai eipä taida olla nykyäänkään.

Ainakin tämä teltta hieman eroaa muiden joukosta ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. 

Nostalgisissa tunnelmissa arkitottelevaisuudessa

Nämä ovat niitä hetkiä kun tuntee itsensä hieman vanhaksi. 
Tajusin juuri, että aloitin tottiksen (tottelevaisuuskoulutuksen) ensimmäisen koirani kanssa 19 vuotta sitten. 
Miten siitä voi olla niin kauan!
Sitä en enää muista, että kuinka monta vuotta on siitä, koska olen viimeksi ollut ohjatussa treenissä tottiksen parissa.
Jossakin välissä agility vei niin mennessään ettei muihin treeneihin jaksanut panostaa ja nyt viimeiset vuodet on käyty vain näyttelyissä.

Mutta nyt tuulee uudet tuulet sen verran, että liityin paikalliseen kerhoon, Impivaaran Halleihin, ja lähdin Texin kanssa arkitottelevaisuuteen. Ihan vain sen takia, että koirille olisi jotakin muutakin puuhaa kuin pyöriä täällä omalla pihalla ja välillä tekee hyvää nähdä muitakin koiria muualla kuin näyttelyissä.

Sisäpiiri testaa

Siellä se meidän testaus nyt on kaikkien nähtävillä :D

Sisäpiiri testaa maaliruisku

Kanasoppa

Tämän ihastuttavan reseptin olen saanut ystävältäni ja haluan sen nyt jakaa eteenpäin.

1 rkl öljyä
2 tl currya (itse käytän mangoista currya, mutta hyvää tulee normaalillakin)
300 g broilerin fileitä
2 cm tuoretta inkiväärijuurta
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
5 dl kanalientä
1 tlk kookosmaitoa
1 tuore punainen chili
3 rkl soijaa
0,5 tl aromisuolaa
1 sitruunan mehu
3 rkl vaalea Maizenaa
tuoretta basilikaa
persiljaa

Leikkaa liha pieniksi suupaloiksi.
Hienonna inkivääri lastuiksi. Hienonna sipulit. 
Halkaise chili pituussuunnassa ja tee ohuita suikaleita.

Kuumenna kattilassa öljy ja lisää curry, sipuli ja broileri. Anna lihan kypsyä.

Lisää kanaliemi sekä inkivääri ja anna kiehua noin 5 minuuttia.

Lisää kookosmaito ja chili ja anna jälleen hetken kiehua.

Mausta soijalla, aromisuolalla ja sitruunamehulla.

Ripottele joukkoon Maizena, anna kiehahtaa ja lopuksi koristele basilika- ja persiljasilpulla.


Ihanan lämmittävä täyteläinen keitto. 
Tämän kanssa tarjottavaksi sopii jokin ihana tuore vaalea leipä.
Loput liemet lautaselta voi ihanasti imeyttää leipäpalaseen.

Raparperiunelma, luomuostoksia sekä Tripp Trapp istuin

Paljon asiaa jo pelkässä otsikossa.
Mutta niin paljon tapahtuu lyhyessä ajassa.

Taas hieman harvensin raparperipuskaa ja kokkailin ihanan raparperiunelman.
Uskaltaisin väittää ettei tämän parempaa raparperipiirakkaa ole olemassakaan. Hieman se vaatii työtä, mutta aina kaikkein helpoiten tehtävä ruoka ei ole parasta (vaikka yleensä kyllä onkin). Olkoon tämä poikkeus sääntöön.

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 kananmunan keltuainen

Raparperikiisseli:
400 g raparperia pieninä paloina
3/4 dl sokeria
1,5 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä
3 keltuaista
1 rkl voita

Marenki:
4 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, lisää voi ja nypi sekaisin. 
Lisää keltuainen ja sekoita tasaiseksi.
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Kuumenna kattilassa rapaerperipalat, sokeri ja 0,5 dl vettä.
Keitä muutaman minuutin ajan.
Jäähdytä seos kädenlämpöiseksi.

Sekoita raparperiseoksen joukkoon veteen (1dl) sekoitettu maissitärkkelys sekä keltuaiset.
Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen, kunnes kiisseli saostuu.
Sekoita lopuksi kiisselin joukkoon rasva.
Jäähdytä ja levitä pohjan päälle.

Vaahdota valkuaiset ja lisää sokeri kolmessa erässä.
Levitä vaahto tasaisesti kiisselin päälle ja paista torttua uunissa noin 8-10 minuuttia, kunnes marenki on vaaleanruskea.
Nautiskele luomuksestasi :)

.......................................................................................................
Kävimme Kinuskillassa brunssilla. Ihan hauska brunssi. Ruoka oli oikein hyvää, mutta tavallaan oli koomista se, että osaksi valikoima oli meksikolaista ja sitten kumminkin löytyi ihan tavallista paahtoleipää, pekonia ja croisantteja. Ehkä yritetään miellyttää monenlaisia ihmisiä ja ratkaisu on turvallinen.
Alkoholiton mojito ei maistunut laisinkaan mojiltolta. Alkoholiton sangria oli jo vähän lähempänä aitoa makua.
Ja pieni pyyntö Kinuskillan väelle. Laittakaa ne lämpöiset ruoat erilaisiin astioihin esille, ettei tarvitse niitä rasvasta liukkaita kansia jokaisen nostella erikseen ruoan edestä pois. Kävi mielessä laittaa kannet jonnekin lattialle pois tieltä... Muutkin ihmiset niitä kansia kirosivat.

Kinuskilla on Kellokosken ruukin kauniilla alueella.

Brunssilta vielä kiiruhdettiin Knehtilän tilan markkinoille. Ihmisiä näytti olevan suorastaan ihmeellisen paljon vaikka markkinat olivat jo loppumaisillaan. 
Vinkkinä muuten, että tilaa vuokrataan myös esim. häihin ;)

Mukaan lähti tummia mannasuurimoita ja luomumunia. 
Minulle on tullut sellainen olotila ettei mitään luomuun liittyvää saisi kritisoida, mutta teenpä kumminkin niin.
Kolmelta henkilökunnan ihmiseltä kysyimme onko kanalassa kukkoa. Kukaan ei osannut vastata.
Kaikille mainitsin, että luomukanalassa kyllä kuuluisi olla kukko. Tosin en mene vannomaan onko kukko pakollinen, mutta näin olen käsittänyt, että olisi.
Knehtilän tilalle munat tulevat myyntiin naapurista.
Eli voisiko sanoa, että lähellä tuotettua. Ja Knehtilän tilalla itse myyvät ja viljelevät luomutuotteita, joten luulisi luomun käsitteenä olevan äärimmäisen tuttu vaikkei heillä itsellään kanoja ilmeisesti olekaan.
Ja siltikään ei tunneta tätä naapurin kanalaa sen vertaa, että tietäisivät kertoa onko siellä kukkoa...
Näemme vajaan kuukauden päästä tuloksen, että ovatko munat siitosmunia vai ei :)
Vaikka toki munat voivat jäädä kehittymättä jos kanoja olisi todella valtava määrä verrattuna kukkojen määrään eikä kukko/kukot vain ehtisi polkea kaikkia akkojaan.
Mutta jos olisin heti saanut vastauksen ettei kanala ole koskaan kukkoa nähnytkään niin olisin syönyt munat itse :D
Myönnetään nyt kumminkin sekin, että olihan kysymykseni ehkä vähän normaalista poikkeava.

Vielä lopuksi pieni kehulause.
Tripp Trapp syöttötuolin uutuus Stokke Tray on aivan loistava kapistus tässä vaiheessa kun lapsi voi sormiruokailla.
Omani ostin Lastentarvikkeesta ja hintaa oli 39€.
Suosittelen :)

Melli Mello

Voi ei, olen rakastunut!!!

Miksi kävin Eurokankaassa ja näin Melli Mellon kankaan.
Nyt olen aivan ihastunut Melli Mellon muihinkin tuotteisiin.
Olisi edes joulu liki niin voisin toivoa lahjaksi jotakin :D

Tässä pyyhkeitä. Erityisesti tuo paradise pyyhe on sellainen, että vaikka makoilisi vain jossakin kotimaisen järven rannalla ja jos oikein kovasti haaveilee niin ihan vain pyyhkeen perusteella saattaisi olla makoilemassa paratiisissa.

Lakanoita, astioita, tyynyjä....