Kermainen pekonikastike pastalle

Tästä reseptistä on kiittäminen äitiäni, joka oli jostakin ohjeen bongannut.
Hieman muuttelin reseptiä sen mukaan, mitä meidän kaapista tarvikkeitä löytyi, mutta lähtökohtaisesti ruokaan tulisi vain pekonia, paprikaa, sipulia ja kermaa.

280 g pekonia
1 paprika
1 sipuli silputtuna
1 prk kuohukermaa
muutama viipale red leicester juustoa
chilijauhetta
pippurisekoitusta (tai mustapippuria)
oreganoa

Pastaa

Pinnalle parmesania

Paloittele pekonia ja paahda pannulla. Lisää hetken päästä paloiteltu paprika sekä sipulit. Paista kunnes pekoni kypsyy ja saa hieman väriä.
Lisää kerma, juusto sekä mausteet ja anna hautua hiljalleen noin 10 minuuttia.
Juusto voi olla jotakin muutakin juustoa, mutta meillä sattui kaapissa olemaan leicesteriä ja näytti sopivan ruokaan oikein hyvin.
Chilinkin voi jättää pois jos ei kaipaa ruokaan pientä tulisuutta.

Tarjoile pastan kanssa.

Hyvää, helppoa, nopeaa ja halpaa. Mitäpä muuta äitiyslomalainen kaipaisikaan.

Koristevillakoira angoran villasta huovuttamalla

Vihdoin keksin käyttötavan kaikelle villalle, mitä olen kerännyt talteen angoroista.
Tämän villakoiran huovutin piparimuottia apuna käyttäen.
Samaa ideaa voi käyttää tietenkin monenlaiseen kuvioon. Voisi tehdä esimerkiksi sydämiä ja antaa niitä pienenä joululahjana. Sydämeen vain laittaisi vielä narun niin voisi ripustaa jonnekin koristeeksi.
Voi olla, että jonkin narun laitan tähän villakoiraankin ja mietin sitten mihin sen ripustan.
Tai sitten käytän johonkin muuhun askarteluun/käsityöhön.
Tähän voisi vielä huovuttaa korvatkin sellaisena "kohokuviona", mutta ehkä jätän tämän nyt tällaiseksi yksinkertaisemmaksi.

Punottu näyttelypanta

Tästä tuli aivan järkyttävän kamala!
Epätasainen ja kiertyy itsensä ympäri.
Ohje oli kyllä oikein hyvä ja selkeä, mutta siltikään ei omissa käsissä onnistunut.
Ei aina voi onnistua :)
Olkoot jonkinlainen treenipanta/hätävarapanta ja kokeilen punoa toisen pannan erilaisella punontatavalla.
Katsotaan kuinka hyvät naurut siitä saa!

Tuttihihnoja

Totesin, että jos kaikki tuttihihnat ovat jatkuvasti hukassa, niin paras tehdä niitä muutama lisää.

Jos hetkellisesti olisi jälleen tuttihihna aina jossakin tallessa kun sellaista tarvitsee.

Kahden koiran talutushihna

Kuvasta ei käy aivan parhaiten selville hihnan toimintaidea, mutta siinä on yksi käsihantaaki, siitä lähtee leikari (kierteenpoistaja) ja siitä taas lähtee kaksi erillistä hihnaa.
En oikein luota tätä meidän isoille villakoirille (ompeleiden vuoksi), mutta chihuja luulisi kestävän ja tämä meneekin käyttöön äitini chihuille.
Hauska kuulla käyttökokemuksia ja toimiiko oikeasta.
Hihnan alkuperäinen idea taitaa olla lähtöisin TopCanikselta.

Näyttelynumeroklipsut

Vihdoin sain nämä näyttelynumeroklipsit valmiiksi.
Jo joskus kesällä liimailin timantteja ja sitten ne on odotellut sitä, että keksisin miten lyön kaiken fiksuiten kasaan ja se keksintö tuli tässä jokin ilta juuri ennen nukahtamista yöunille.
Käytössä näkee kuinka hyvin nuo figuurit kestävät vai lenteleekö niiden jalat pois.

Iltahämärässä piti timantoida chihuklipsua vielä vähän lisää.

Pirskatin etanat ja gojimarja

Ettäs kehtaavat etanat syödä kaiken!

Nyt on kohteena ollut hieno vaivalla siemenistä kasvatettu gojimarja.

Melkein tulee tippa linssiin kun tuota rankaa katson :(

Yritin pariinkin otteeseen kasvattaa siemenistä kasvia ja lopulta onnistui sekä lähti hyvään kasvuun kasvihuoneessa.

Kumminkin jo kasvihuoneessa ollessaan sitä oli nakerrettu, joten siirsin sen olevinaan ulos turvaan, koska ulkonahan on muutakin syötävää etanoilla kuin marjapuska.

Ulkona tuo syötiin kumminkin aivan rangaksi.

Tuskinpa selviää talven yli vai osaako joku kokeneempi kertoa onko mitään toivoa enää?

Pihalaatat ylös

Aivan pakko on myöntää, että hitusen ärsyttää nostella pihalaattoja ylös, jotka muutamia vuosia sitten suurella vaivalla pihalle naputeltiin paikalleen.
Mutta pakko on nostaa. Traktori sen verran paljon liikutteli laattoja paikoiltaan, että nyt ne on korjattava.
Ihanaa kumminkin, että etupihan projekti on nyt jo siinä vaiheessa ettei siinä tarvitse enää ajaa traktorilla ja isoin urakka on pian ohi. Pientä fiksausta on tietty vaikka kuinka kauan.
Esimerkiksi epämääräisiä kivikasoja on siellä ja täällä ja ne etsivät sijoituskohdettaan. 
Ensi kesälle jää myöskin jonkinlaisen terassilavetin teko.

Viinirypäleiden ensimmäinen sato!

Juuri kun marmatin huonosta satokaudesta niin viinirypäleeseen tuli vihdoin ensimmäinen sato.
Haimme omat kasvit Latviasta ja yksi vai kaksiko siitä isosta määrästä enää on elossa. Hieman kyllä harmittaa.
Tehtiin niille oikein rinteeseen oikeaoppinen istutuspaikka salaojineen kaikkineen, mutta ei ne siinä menestynyt. Ehkä pitäisi olla etelärinne, mutta sitä täällä ei ole.
Elossa olevat taimet siirrettiin lopulta kasvihuoneeseen ja siellä tämäkin sato tuli. Isoiksihan rypäleet ei ehtinyt kasvaa, varmaankin kylmän ja pilvisen kesän takia.

Siinä ne nyt ovat ja olivat muuten hyviä!

Pöllötyyny valmis

Jos en ole vielä tarpeeksi usein kertonut, niin kerron uudestaan.
Minä ja ompelukone emme aina ole ystäviä.
Joten, kun ostan omasta mielestäni kallista kangasta, siitä on pakko tehdä jokin melko takuuvarmasti onnistuva tekele.
Tyynyssä ommellaan vain suoraan, joten se voisi onnistua. Nostin kumminkin vaikeusastetta ja ompelin tyynyyn jopa vetuketjun!
Tyyny ei ehkä kestä lähietäisyydeltä katselua sen vetoketjun osuudelta, mutta ehkei kukaan meidän tyynyjä niin tarkasti pyörittele tai jos pyörittelee niin omapa on ongelmansa.

Tässä hieno saavutukseni on valmiina :D
(Sisätyyny on liian pieni, koska lainasin sitä vanhasta tyynystä.)

Melli Mellon malliston kangas.

Ruisnaksuja lapselle

Näitä naksuja olikin yllättävän vaikea löytyää. Niitä on myynnissä vain K-ryhmän kaupoissa ja ainakin osaan ilmeisesti vasta tulossa vai onko niitä muhitettu jossakin varastossa eikä saatu hyllyihin asti.
Lopulta Hyvinkäältä löytyi ja päästiin testaamaan.
Eniten näissä naksuissa kiinnosti lupaus siitä etteivät nämä sotkisi, kuten maissinaksut tekevät.
Ei ne kyllä sotkenutkaan. Toisaalta naksut ovat huomattavasti pienempiä kuin maissiversiot ja poitsu otti koko naksun kerralla suuhun. 
Koostumukseltaan ovat jämäkämpiä kuin maissiversiot, mutta ei sekään huono asia ollut ainakaan meidän pojan ikäisellä lapsella.
Itsekin tietenkin näitä maistoin ja ruishan niissä maistui.
Kyllä nämä jäävät meille käyttöön näppäränä matkaeväänä tai pienenä pikaisena välipalana tai välipalan lisukkeena.

Vakavaa puuhaa valita sitä parasta naksua 
pussista.

Lapsen ihana body on muuten ystäväni ostama ja merkiltään me&i.

Nurmikko, idä jo!

Eletään jänniä hetkiä ja odotellaan itääkö nurmikko.
Siemenet eivät nimittäin ole enää erityisen tuoreita. Minä muistelen, että vuoden vanhoja ja mies muistelee, että vieläkin vanhempia.
Olen tietenkin malttamaton vaikkei vielä pitäisi olla hätää. Itämisessä menee noin kymmenen vuorokautta ja meillä ei ole kulunut vielä viikkoakaan.
Kun olisi tajunnut ajoissa tehdä koeviljelyn...
Nyt nimittäin jos siemen ei idäkään niin on (ilmeisesti) jo liian myöhäistä istuttaa tuoreitakaan siemeniä. 

Mutta meidän ilmaiset rullanurmet sentään vihertävät :D Ihan loistavaa. 

Syksyn saldo puutarhasta

Voin aloittaa postauksen sillä, että ei hyvältä näytä!

Enkä halua olla negatiivinen ja masentava vaan tämän voisi ehkä nähdä sellaisena varoittavana esimerkkinä heille, ketkä haaveilevat omavaraisuudesta.
Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan...
Mehän emme todellakaan ole lähellä mitään omavaraisuutta, mutta jos sellainen olisi ollut nyt tavoitteena niin hyvin ei olisi mennyt.

Tässä esimerkiksi tomaatti.
Tämän punaisempia tomaatteja ei tullut :D
Muutama keltainen tomaatti oli puoliksi keltaisia, mutta samalla toinen puoli tomaatista homeessa...

Voidaan todeta, että tämä vuosi ei ollut tomaattivuosi.

Harmittaa ja paljon!

Viime kesänä tomaattia tuli niin paljon etten keksinyt mitä sillä kaikella tekisi (ja jälkikäteen vasta näin idean, että tomaattiakin voisi pakastaa...).

Mistä tulee satoa tänä vuonna?

Turnipseihin olen tyytyväinen:

Turnipseja on tarkoitus syöttää talvirehuna kaneille.

Ainoa ongelma on vain, etten ole vielä keksinyt näille talvisäilytyspaikkaa...

Myöskin valkoinen mangoldi on ollut todella kiva tuttavuus.

Se pärjää paljon paremmin kuin salaatti ja kaneille maistuu.

Itse en ole sitä syönyt vaikka tottahan se kävisi ihmisillekin.

Punainen mangoldi ei ole ihan niin hyvin kasvanut, vaikka kyllä sekin suht hyvin on pärjäillyt pellossa.

Persilja rehottaa myös.

Keltainen kesäkurpitsa kovasti yrittää tehdä satoa, mutta hyvin herkästi kurpitsa homehtuu tai halkeilee ja etanat hyökkäävät kimppuun. Kasvihuoneessa ei viihdy laisinkaan, mutta pellolla viihtyy.

Valkoista ja punaista mangoldia sekä yksi porkkana,
jonka jo nostin testin vuoksi. 

Härkäpapu teki suht kivan sadon:

Karvinen osallistuu aina kaikkeen jos on paikalla.

Näitäkään en aio itse käyttää vaan eläimille menee valkuaisen lähteeksi talvikaudella. Osan pavuista otan talteen ja istutan ensi vuonna uudestaan. 

Hieman turhan työlästä on vain papujen irroittelu kuorista.

Jos sato olisi vielä isompi niin testaisin tämän sivuston sadonkorjuumenetelmää:

http://www.maatiainen.fi/tekstit/harkapapu.htm

Kävi muuten mielessä noita papuja aukoessa, että jos herneissäkin on aina pieniä matoja, niin olisiko näissä matoja myös ja jos on niin minkä kokoisia ne olisivat :D

Ei onneksi ollut madon matoa...

Päärynät piti kerätä, oli ne sitten kypsiä tai ei. Piharemontti on siinä vaiheessa, että puut pitää pian siirtää, joten satokin täytyy ottaa talteen:

Omenapuihin ei edelleenkään tule satoa...

Yhdessä puussa oli ostaessa yksi omena, jonka senkin toukka söi.

Tyrnipensaisiin tuli yksi marja.

Pensasmustikkaan seitsemän ja karviaiseen kymmenen :D

Mustaherukasta sain tehtyä yhden jälkiruoan, josta ei tullut edes hyvää.

Perunallekin kävi jotakin outoa ja varret suli jo joskus heinäkuussa.

Epäilin, että perunatkin ovat mätiä, mutta löytyi maasta jotakin (vaikka paljon oli myös noita vihertäviä perunoita):

Aiemmin olen jo postannut kurkuista kirjoitelman. Niitä nimittäin tuli.

Suunnitelmissa oli, että olisin jatkanut kasvihuoneen kautta lämmittämällä sitä kynttilällä, mutta se olisi ilmeisesti pitänyt aloittaa jo aikoja sitten...

Kaura on kasvanut  niin hyvin, että pari lyhdettä saadaan
linnulle.

Tällaista pohdiskelua tällä kertaa tästä satokaudesta.

Jospa ensi vuonna olisi parempi kesä ja parempi sato :)

Ensi vuonna täytyy myös mahdollisesti tutustua etanoiden hävittämiseen. Niitä on nyt kaikkialla. Voi olla, että vain tämä sateinen kesä sai etanat viihtymään ja ensi kesänä on jo eri tilanne. 

Vaateiloittelua vauvalle

Taas meitä puudeleiden ja chihujen omistajia ilahdutetaan rotuaiheisilla tekstiileillä ja tällä kertaa löydöt ovat KappAhlista.
Halusi tai ei niin meidän poika pääsee pukeutumaan näihin ihanuuksiin. Onneksi pojalla ei vielä ole omaa mielipidettä vaatteistaan :)

JOULU sekä vähän synttäreitäkin. Kahdet piparimuffinit.

Nyt kun on niin syksyistä niin saa ihan hyvillä mielin jo kirjoittaa joulusta ;)
Muutamat joulahjatkin on tullut jo ostettua. Tänään löytyi kultaiset servetitkin joulun pöytään sekä samalla servetit pojan syntymäpäiville, joita vietetään joulukuussa.
Pieniä asioita ja silti niin ihania askeleita kohti joulua. 

Täytyy sen verran mainostaa, että Hyvinkään Willassa oleva Finnmarin myymälä on aivan ihana. En erityisesti ostele sisustushärpäkkeitä meille, koska muutenkin tuntuu tavaraa olevan kaikkialla, mutta jos ostelisin, niin Finnmarilta löytäisin kaikkea kaunista.
Sieltä olen löytänyt myös askartelutarpeita.

Viime jouluna keksin, että pitäisikö koristella kuusi täysin valkoiseksi.
Kumminkin heti lisäsin, että täytyyhän muutama pinkki koriste lisätä sekaan.
Eli sekasoppahan siitä oikeasti tulisi eikä valkoinen :)
Yksi vaihtoehto olisi ostaa pieni parvekekuusi ja koristella se vain valkoisilla koristeilla. 
Tämäkin pitäisi päättää nopeasti, jotta saan koristeet tilaukseen.
Voitte jäädä odottamaan sitä postausta, jossa kuusi on lentänyt parvekkeelta jonnekin peltoon talven myrskyjen seurauksena...

Inspiraatiokuvia:

Harmittaa jo valmiiksi miksi en tänä vuonna kasvattanut punajuuria. Omista säilykepunajuurista tuli nimittäin viimeksi todella hyviä ja oli kiva lisä rosolliin.
Ei pidä jäädä sitä suremaan. Tyydytään kaupan valikoimaan.

Naikkarifoorumin joulukeskustelukin käy toki jo kuumana ja siellä tuli puheeksi taas piparitaikinamuffinit.
Olkoot ne reseptit tämän tulevan joulun ensimmäiset reseptit tässä blogissa.

Näitä ensimmäisen reseptin piparimuffineita olen tehnyt jo monena jouluna ja toinen resepti löytyi viime jouluna ja hyviä ovat nekin ja tuovat mukavaa vaihtelua.
Piparisia muffineita haluan tehdä piparitaikinan takia :D 
En niinkään välitä pipareista, mutta taikina on kumminkin hyvää ja jouluista, joten olen etsinyt uudet tavat käyttää piparitaikinaa joulun leivonnaisissa.


PIPARISET JOULUMUFFINIT (12 kpl)

500 g piparitaikinaa 

Täyte:

1 prk säilykepäärynöitä (425 g / 240 g)
1 prk tuorejuusto vanilja (itse olen käyttänyt myös maustamatonta tuorejuustoa ja maustanut vaniljasokerilla)
1 muna
0,5 dl maitoa tai kermaa
2 rkl sokeria

Valuta liemi päärynöistä ja kuutioi ne pieniksi.
Sekoita tuorejuusto, muna, maito (tai kerma) ja sokeri keskenään.

Ota piparitaikinasta 1/5 talteen koristelua varten.
Jaa lopputaikina 12 osaan ja painele palat silikonisen muffinipellin syvennyksiin.
Jaa päärynäkuutiot pohjien päälle ja lusikoi täyte niiden päälle.
Kauli jäljelle jäänyt taikina ohueksi levyksi ja ota siitä pienellä piparimuotilla 12 piparia koristelua varten.
Aseta yksi pipari kunkin muffinin päälle.

Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.

Täytyy pian tehdä jo näitä herkkuja niin saan kuvankin lisättyä.



PIPARISET JUUSTOKAKUT

500 g piparitaikinaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tlk (150 g) ranskankermaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
2 keltuaista
1 dl sokeria
0,5 dl rusinoita (itse olen jättänyt rusinat pois ensimmäisen kokeilun jälkeen)
1 rkl maissitärkkelystä
2 rkl sitruunamehua
2 valkuaista

Kaaviloi piparitaikinasta kaksi 18 x 27 cm:n kokoista levyä.
Leikkaa kummatkin levyt kuuteen neliöön, joiden koko on 9 x 9 cm.

Asettele taikinapalat silikonisen muffinipellin syvennyksien pohjalle ja reunoille.
Painele niin, että taikina ulottuu kolojen yläreunaan asti. Varmista, että pohjat pysyvät ehjinä ja paikkaa koloja tarvittaessa ylimääräisellä taikinalla.

Sekoita tuorejuusto, ranskankerma, sitruunankuori, vaniljasokeri, keltuaiset ja sokeri (+rusinat) keskenään.
Sekoita maissitärkkelys sitruunamehuun ja lisää täytteeseen.
Vatkaa valkuaiset kevyeksi vaahdoksi ja nostele täytteeseen.
Jaa täyte koloihin.

Paista 175-aseteisen uunin alimmalla tasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ennen irroittamista.

Alkuperäinen ohje otettu täältä.